En ole koskaan ollut masentunut. Olen perusluonteeltani iloinen ja sosiaalinen, puhelias ja avoin. Toisinaan ajattelen asioista aika kärkevästi, mutta en päästä suustani kaikkea ulos. Elämäni peruspuitteet ovat kunnossa ja isompia huolia ei ole. Onnen ja ilon aiheita löytyy. Perheen lisäksi löytyy myös ystäviä (ja yksi erityisen hyvä ja rakas ystäväkin ).

Mikä rikkoo kaavan ? Itsekkyyteni. Jonkun uuden kaipuu ? Ajoittainen tyhjyyden tunne. Mistä se tulee ?  Siitä, että kaikki on niin tuttua ja varmaa, ennalta arvattavaa (vaikka eihän elämä ole ennalta arvattavaa ). Innostun helposti uusista asioista vaikka ne eivät johtaisi mihinkään pitkäkestoiseen. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja kaipaan seuraa. Rakastan hyvää ja haastavaa keskustelua. Olen toisaalta perinteinen ja tavanomainen, mutta pidän erilaisuudesta. Arvostan vahvoja ja räiskyviä persoonallisuuksia ja ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat poiketa valtavirrasta. Silti tarvitsen itselleni perusturvallisuuden, tietyn määrän tavanomaisuutta ja kaavoja, että tunnen oloni turvalliseksi. Ja samalla haluan rikkoa näitä kaavoja. Etsiä jotain uutta, luopumatta siitä tutusta ja turvallisesta.

Siinähän se ristiriitä piileekin. Halussa säilyttää vanha ja turvallinen, halussa löytää uutta ja jännittävää. Tietty vaarallisuus viehättää, ennalta arvaamattomuus ja riskien otto. Ja toisaalta en mistään hinnasta ole valmis vaihtamaan varmuuden tunnetta epävarmuuteen.