Ajatukset pyörivät ihme ratoja. On jotenkin yleistä tyytymättömyyttä omaan oloon ja parisuhteeseen. Miehen kanssa on ajoittain hellää halailua, ajoittain taas jatkuvaa vääntöä joka toisesta asiasta. Tuntuu, että miehen pinnan alla kuohuu, mutta sanat eivät tule ilmoille.

Miehen alkoholin käyttö rassaa minua. Nyt on joku vaihe, että mies lähes joka ilta ottaa muutaman kaljan (muutama on kenties sikspäkki), ei ole kännissä mutta maistissa. Rentouttaa kuulemma oloa. Minä tasapainoilen sen asian kanssa, että maistissa oleva mies ei sytytä minua ja mies haluaisi rakastella. Mies ottaa epäröintini itseensä heti, ei sitten, kun ei kiinnosta vaikka ois ollu niin kiva. Etkö sä halua ? Juuri edellisessä postauksessahan sanoin, kuinka käytin itse hyväkseni viiniä päästäkseni tunnelmaan. Aika avutonta.

Tiedän, että miestä tosiaan vaivaa joku asia ja siksi hän on tällainen. Haluaa minua ja loukkaantuu äärettömän helposti, kiukutteleekin. Ei selvinpäin tosin.

Vaistoaako mies minusta minun odotukseni toisen tapaamisesta ? Ei vaan uskalla kysyä, että mitä minulla on suunnitelmissa kun olen menossa kavereiden kanssa ensi viikolla. Ei hän koskaan utele yksityiskohtia näistä reissuista. Kysyttäessä mikä mättää, mies syyttää työväsymystä jne. Ei mikään vaivaa varsinaisesti.

Näitä kausia on tullut ja mennyt joskus ennenkin. Minut ne vain saavat nyt ajattelemaan sitä omaa menoani, yhtä yötä poissa kotoa. Hetkellistä vapauden tunnetta ja iloa, helppoa olemista toisen kanssa.