Eräänä viikonloppuyönä revin auki toisen haavoja. Kysyin miksi on niin vaikeaa ottaa vastaan välittämistä ja tykkäämistä? Ei tarvitse vastata samalla tavalla jos ei tunne samalla tavalla, mutta voihan silti ottaa vastaan. Toinen sanoi välittävänsä minusta enemmän kuin haluaa sanoa, enemmän kuin pystyy sanomaan koska... Niin niin, tiedän sen koska olevan sitä, että mitä niistä puhumaan kun eihän me kuitenkaan olla jne. Eihän meistä kuitenkaan tule jne. Nuo lauseiden loput voi jättää ilmaan, niin minä ja toinenkin jätämme.

Toinen pyysi anteeksi sitä, että hänen täytyy pitää tiettyä suojakuorta päällä minua kohtaan. Minä sanoin, että välittäminen sattuu. Se tuntuu hyvältä mutta myös sattuu. Kysyin toiselta mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua jos toinen laskisi suojakuorensa pois?

Voisin rakastua, sanoi toinen.