Istuttiin kotona sohvalla saunan jälkeen. Musiikki soi ja juteltiin jotain. Minä koskettelin sinua ja sinä halusit minua. Niin minäkin halusin sinua ja virittäydyin tunnelmaan vähitellen. Minä kiusoittelin sinua ja painauduin syliisi. Sinä olit malttamaton.

-Kuunnellaan vielä tämä kappale, tää on niin kaunis, minä sanoin. Huomasin sinun hieman vetäytyvän.
-Mikä nyt, keskity, älä vaan nyt heittäydy tylsäksi, minä varoitin.

Ja samassa sinä ponkaisit sohvalta ylös. Antaa olla, minä menen tupakalle. Ja minä katsoin sinua aivan kysymysmerkkinä, että mitä nyt ??

-No en minä jaksa tällaista, että kuunnellaan nyt vielä tämä kappale ja hiplaillaan  vielä vähän ja sitä ja tätä, sinä sanot.
-Lopputulos on aivan sama, rakastellaan me kuitenkin.

No niin, sinä sitten sait minut todellakin sanattomaksi. Painelit ulos tupakalle ja siinä minä istuin, kyyneleet silmissä ja aivan hukassa. Lopputulos on kuitenkin sama.

Palattuasi sisälle sinä pyytelit anteeksi. Anteeksi sitä, että sinä halusit niin paljon ettet olisi jaksanut odottaa. Ei hirveästi lohduttanut se, ei. Sinä et varmasti ollut niin puutteessa, että olisi ollut yhtä tuskaa leikkiä vähän pidempään, joku olisi jopa saattanut nauttia siitä leikistä, kun lopputuloshan olisi ollut mitä miellyttävin. Kerrankin minä menin niin lukkoon ja sanattomaksi, että en halunnut keskustella kanssasi tästä yhtään. Lähdin sänkyyn itkemään. Lopputulos ei ollut nyt sama.