Parisuhteessa elävänä, ikuista rakkautta ja uskollisuutta papin edessä vannoneena oloni on todella petturimainen välillä. Kuka se sanoi, että kun nainen tulee kolmenkympin ikään niin johan sitä sitten vasta löytää oman seksuaalisuutensa ? Ja näin minulle kävi. Nyt tiedän mitä haluan, mitä uskallan, mihin pystyn ja mitä aion vielä kokeilla. Valitettavasti kaikkea tätä en toteuta vain aviomieheni kanssa, vaan olen sotkenut itseni toiseen suhteeseen. Niin helppoon ja nautinnolliseen. Intohimoiseen mutta myös läheisyyttä arvostavaan. Irti arjesta - suhteeseen.

Sanon valitettavasti, sillä jonkinlainen moraali minullakin on. Nyt kaikki arvostelijat nostavat vastalauseiden metakan ja käyttävät hoolla alkavia sanoja minusta. Tiedän tämän olevan väärin monellakin tapaa, ja pointti on tämä, en tokikaan halua luopua turvallisesta parisuhteestani tai satuttaa miestäni tällä asialla. Meidän avioliittomme voi ihan hyvin, seksielämä toimii ja mies ja minä olemme toisiamme täydentävät puoliskot. Proosallista... Tämä toinen suhde on kuitenkin irtiotto arjesta ja seksuualista kokeilua. Molemminpuolisella sopimuksella mihinkään pysyvämpään johtamaton, seikkailu minulle ja läheisyyden ja seksintarpeen tyydyttämistä toiselle miehelle. Vapaalle miehelle, joka arvostaa omaa tilaansa ja vapauttaan, mutta kaipaa toista ihmistä silti lähelleen, tilapäisesti. Emme keskustele siitä, että mitä jos asiat olisivat toisin ja minäkin olisin vapaa. Emme, se on liian syvällistä.

Tässä blogissa puran näitä tuntemuksiani kahden miehen välissä olemisesta ja siitä selviytymisestä. Ihmettelen ääneen kuinka olen tähän tilanteeseen eksynyt, ja kuinka tässä tulee käymään. Pyristelen pois tästä tilanteesta ; ja seuraavana hetkenä mietin, että miksei tämä voisi näin jatkua ?? Pohdin seksuaalisuuttani ja koitan löytää sanoja niille hienoille hetkille joita olen kokenut.