Miehen kanssa puhuttiin ystävyydestä. Olemmeko me toistemme ystäviä? Mies hieman empi, sanoi kuitenkin että olemme, sillä kenellekäs hän muuten asioitaan kertoisi. Itse kun mietin näitä, niin huomaan, että aika vähänhän me olemme puhuneet aivan henkilökohtaisia asioita, tuntemuksia. Mies ei tunne tarvetta puhua sellaisista jos niissä ei ole mitään ongelmaa. Puhuu kyllä jos jokin asia on huonosti tai harmittaa, mutta ei halua muuten pyöritellä asioita, jotka eivät ole olennaisia. Eli kun meillä menee hänen mielestään hyvin, niin hän ihmettelee miksi pitäisi puhua tuntemuksistaan, haluistaan jne. Pakenee tätä aihetta.

Ystävyyteen liittyen mies esitti "hauskan" kommentin : Eikö ystävän kanssa voi harrastaa seksiä?
Tarkoitti tällä lähinnä sitä, että vaikka me olisimme aviopuolisoina toistemme ystäviä niin onhan meillä seksiäkin. Asiat eivät sulje toisiaan pois. Ei tietenkään, avioliitossa.
Minä vastasin, että jos kysyt voiko ystävän kanssa harrastaa seksiä, niin vastaus on ei. Ystävät ovat erikseen, ajattelen klassista voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä keskenään - juttua. Voivat, on minulla miespuolisia ystäviä joiden kanssa en harrasta seksiä, ei tulisi mieleenkään.

Ja on toinen.

Jk. Toinen vastasi viestiini : Jos nuo ovat ainoat vaihtoehdot, niin ystävyydestä en ainakaan luopuisi, mutta...